MIKROVERKOILLA SÄÄVARMUUTTA HAJA-ASUTUSALUEIDEN SÄHKÖNJAKELUUN
Jakeluverkkoyhtiöillä on velvoite parantaa ja ylläpitää sähkönjakelun säävarmuus asiakkaille riittävällä tasolla. Nykylainsäädännön ja verkkoyhtiöiden valvontamallin kannustamana jakeluverkkoyhtiöt hoitavat tämän pääasiassa maakaapeloimalla verkkoa. EL-TRAN -konsortion uudessa analyysissä maakaapeloinnin vaihtoehdoksi tarjotaan mikroverkkoa.
”Mikroverkko voisi olla maakaapelointia kokonaistaloudellisempi ratkaisu haja-asutusalueella. Tämä kuitenkin edellyttää, että sähkön toimituksen turvaamiseksi teknologisesti mahdollisia ja toteutuskelpoisia investointeja, sekä niiden kustannuksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena”, toteaa VTT:n erikoistutkija Sanna Uski. Ratkaisuna mikroverkko perustuisi pitkälti asiakkaiden omaan tuotantoon ja sähkövarastoon. Verkkoyhtiö voisi osallistua varaston investointiin ja mikroverkon suunnitteluun ja ylläpitoon, jos se välttäisi kalliimman maakaapelointivaihtoehdon.
Mikroverkolla tarkoitetaan pientä paikallista kulutus- ja tuotantokeskittymää, joka normaalissa tilassa on yhteydessä laajempaan sähköjärjestelmään, mutta kykenee toimimaan ajoittain itsenäisesti saarekkeena. Mikroverkot ovat hyvin ajankohtainen teknologiasuuntaus tänä päivänä maailmanlaajuisesti.
Nykypäivänä maataloudessa sähköä voi kulua merkittäviä määriä ja sähkön saannin keskeytyksettömyys – jopa lyhyempien katkojen osalta – on hyvin tärkeää. Maatiloilla on luonnostaan potentiaalia omaan energian tuotantoon myös sähköksi. Tapauksesta riippuen oman tuotantoon investoiminen voi nykyisellään olla kannattavuuden rajamailla verkosta ostettavaan sähköön verrattuna. EL TRAN -konsortion mikroverkkojen tapaustutkimuksessa suuri maidontuotantotila voisi toimia sopivasti mitoitetun yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantolaitoksen (mikro CHP), aurinkopaneelien ja akuston avulla jopa useiden päivien ajan itsenäisesti saarekkeena turvaten sähkön keskeytyksettömän saannin mihin tahansa aikaan vuodesta.
Verkkoyhtiölle maakaapelointi on sitä kalliimpaa mitä pidemmästä kaapelista ja vaikeammin rakennettavasta maastosta on kyse. Tapaustutkimuksessa mikroverkon kustannukset vuosittaisiksi tasaeriksi muutettuina olivat vain hieman perustilannetta kalliimmat maatilalle. Perustilanteessa maatila ostaa kaiken tarvitsemansa sähkön verkosta ja verkkoyhtiö investoi maakaapelointiin. Jos verkkoyhtiö osallistuisi mikroverkkojärjestelyyn, ratkaisu voisi olla taloudellisin vaihtoehto sekä asiakkaalle että verkkoyhtiölle. Maatilan lisäksi mikroverkkoon voisi kuulua myös lähistön muita sähköverkkoasiakkaita.
Nykyinen lainsäädäntö estää verkkoyhtiöitä omistamasta varastoja ja velvoittaa ylläpitämään jakeluverkkoyhteydet säävarmoina. Toisaalta liittyjän ja verkkoyhtiön kesken vaihtoehtoista asioista sopimista ei tunneta säädöksissä. Täten kustannusten keskinäiselle jaolle vaihtoehtoisissa tilanteissa ei ole mallia. Alan lainsäädäntöön ja verkkoliiketoiminnan valvontamalliin kaivataan muutoksia.
EL-TRAN edistää ratkaisuja resurssitehokkaampaan ja ilmastoneutraalimpaan sähköjärjestelmään siirtymiseksi, luo kokonaisymmärryksen sähköjärjestelmästä, sen toimijoista ja sidosryhmistä, sekä esittää tiekartan siirtymän edellyttämälle yhteiskunnan kokonaismuutokselle.
Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa EL-TRAN-hanketta. Hankkeen johtajana on professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta.
Uski, S, Aalto, P, Forssén, K, Holttinen, H, Kojo, M, Repo, S, Rosqvist, T, Sarsama, J, Talus, K,